Koti Savonlinnasta - Check

Kesäkuun lopulla sain tosiaankin tiedon, että pääsen opiskelemaan luokanopettakaksi. Muutama vuosi onkin tehty töitä tämän asian eteen ja vihdoinkin saavutin sen mistä olen unelmoinut. Tottakai olen välivuosinani saanut paljon aikaiseksi ja koen ettei yksikään viidestä välivuodesta ole mennyt täysin hukkaan, mutta nyt on niin vapautunut tunne, kun pääsee ottamaan suuren ja tärkeän harppauksen kohti unelmaani. Saattaa kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta olen aina halunnut opettajaksi, joten tämä kesä on ollut hyvin jännittävää aikaa, kun opiskelijaelämä alkaa lähenemään! Tosin edelleenkään en ihan ole kokonaaan sisäistänyt tätä opiskelupaikan saamista ja juuri muutama yö sitten näin unta, jossa soveltuvuuskokeet olivat vasta edessä. 

Ehkä kaikista jännitävintä tässä opiskeluiden alkamisessa on muutto uuteen kaupunkiin. Olen koko ikäni asunut Lahdessa, joten kaupungin vaihtaminen on samaan aikaan erittäin pelottavaa, mutta myös ihan tervetullut muutos. Savonlinnan asuntomarkkinat ovat todella huonot ja viimeisenä vaihtoehtona pidin huonomaineisia opiskelija-asuntoja, joten viimeiset viikot ovatkin mennyt toria, oikotietä sekä vuokraovea päivitellessä ja sopivaa asuntoa etsiessä.

Noin viikko sitten löysin kivan pienen yksiön, joka olisi valmiiksi kalustettu ja olisi ihan täydellinen minun tarpeisiini. Laitoin asunnosta viestiä ja saimme sovittua näytön tälle viikolle ja tiistaina minä ja Arto ajelimme kohti Savonlinnaa katsastamaan tätä asuntoa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Asunto sijaitsee parin kilometrin päässä yliopistolta, ikkunoista on kaunis satamamaisema ja asunto oli sisustettu todella nätisti ja kotoisasti. Asunto on remontoitu 12 vuotta sitten, joten pinnat eivät ole uusinta uutta, mutta esimerkiksi ne kaksi tärkeintä, eli wc ja keittiö ovat kumminkin erittäin siistit. Vuokraemäntä esitteli asuntoa ja minun onnekseni lupasi vuokrata sen minulle! Ei muuta kuin vuokrasoppariin nimi alle ja suuri kivi vierähti siinä samalla pois sydämeltä.

Miksi kalustettu asunto? Jotkut saattavatkin tietää, että Savonlinnan kampus lakkautetaan kokonaan vuoden kuluttua, jolloin me kaikki siellä opiskelevat saamme suoran siirron Joensuuhun. Eli meillä on asiat vähän ikävästi, kun saamme viettää Savonlinnassa vain alle vuoden ja sen jälkeen kutsuu taas uusi kaupunki. Vuokra-asunnon etsintää vaikeutti myös se, kun minulla on tarvetta kodille vain alle vuodeksi, syyskuusta kesäkuuhun, kun ensi kesänä haluan taas olla Lahdessa töissä ennen Joensuuhun lähtöä. Parikin erittäin kivaa asuntoa kaatui tähän aikakysymykseen. Nyt kun sain nätisti kalustetun asunnon, niin minun ei tarvitse miettiä vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita ja henkilökohtaisia tavaroitani lukuunottamatta asuntoon yhtikäs mitään, kun sieltä löytyy kaikkea astioista imuriin ja voin vasta Joensuun asuntoon ostaa kaikki tarvitsemani.

Monet ovat myös kyselleet, että mites Arto ja Olivia. Arto on jäämässä Lahteen työkuvioiden takia ja Olivian on helpompi olla Lahdessa, josta löytyy tarvittaessa lenkitys- ja hoitoapua paremmin kuin minulta Savonlinnasta. Ajattelin kirjoittaa myöhemmin syksyllä ajatuksia etäsuhteestamme, mutta sen voin sanoa, että olen yllättävän rauhallisin mielin. Tottakai jollakin tasolla jännittää, mutta tähän on valmistauduttu. Arto ja Olivia siis muuttavat meidän tavaroiden kanssa yksiöön tai kaksioon täällä Lahdessa ja minä yritän mahdollisimman ahkerasti vierailla täällä viikonloppuisin. Jouluna ja ensi kesänä on tosiaankin tarkoitus palata vanhalle työpaikalleni töihin, joten on kätevää, että täällä pääsee näppärästi asustelemaan. 

Kalustetun asunnon ansiosta tämä tuleva vuosi tulee helpottumaan suunnattomasti. Olisi ollut hirveää ostaa lyhyellä varoitusajalla uuteen kotiin kaikki tarpeellinen ja tehdä Arton kanssa jakoa tavaroista sekä tehdä pitkänmatkan muuttoa kahdesti vuoden sisään. Joensuussa sitten voi kunnolla panostaa asuntoon ja miettiä paremmin tavaroiden jakoa Arton kanssa, kun Joensuussa kumminkin vietetään neljä vuotta. Tottakai saatte tästä minun tulevasta valmiiksi kalustetusta pikkukodistanikin kuvia ja kerron enemmän uuden kaupungin kuvioista!

Kuulostaako suunnitelmat ulkopuolisen korvaan kuinka toivottomilta tai ouduilta? Vai onko näissä jokin järki :D Itse ainakin ajattelen, että minulla kävi todellinen tuuri uuden asuntoni suhteen!

-Ellanoora 

Eilinen kanssani

6.15 Herätyskello pärähtää soimaan, mutta olisin voinut mieluusti jatkaa unia. Aivan järkyttävä väsymys painaa silmäluomia, mutta Arton kääntäessä kylkeä ja Olivian vaihtaessa nukkumapaikkaa olkkarista makkariin minä laahustan vessaan aamuhommiin. Meikit naamaan, hiukset ponnarille, pikaisen aamupalan teko ja kiireesti päivän aikana tarvittavat kamat kasaan.

7.10 Bussi lähtee torilta viiden minuutin kuluttua, joten nopeasti kengät jalkaan ja kinttua toisen eteen, jotta kerkeän tahtomaani bussiin. Onneksi asutaan ihan torin vierellä! 

7.45 Aamukahvi jäi juomatta ja harvemmin mitään energiajuomia tulee juotua, mutta tänä aamuna olisin ehdottomasti halunnut hörpätä Ediä ennen työvuoron alkua. Väsymys ei vaan väistynyt... Työvaatteet päälle, pikaisesti eväiden osto (Ed unohtui hyllyyn) ja kassalle laittamaan hommat valmiiksi.

8.15 Olin tehnyt töitä 15 minuuttia ja näytti siltä, että päivästä ei voisi mitenkään tulla hyvä. Eräs työkaveri oli huonolla tuulella, joten sain kuulla valitusta täysin turhasta asiasta. Valitettavasti tämä valitus koski minun toimintaani, mutta oli mielestäni täysin aiheetonta. Seuraavaksi kassalle tulikin asiakas, jonka kanssa on saanut tapella useammankin kerran yhdestä samasta asiasta. Huh, miten paljon varttiin voikaan mahtua epämiellyttäviä kohtaamisia. Siirryn kassalta neuvontaan avuksi. Luvassa siis lähinnä veikkauksen myyntiä.

10.40 Kiirettä pitää ja väsymys on onneksi häipynyt ensimmäiseen taukoon mennessä. Vihdoinkin hetki hiljaisuudessa! Pari karjalanpiirakkaa evääksi ja kupillinen kahvia tekee yllättävän hyvää. Nyt taas jaksaa painaa töitä.

10.55 Ja takaisin töihin eikä neuvonnan kiire ole helpottanut. Onneksi sentään tuossa kiireessä ei kerkeä katselemaan kelloa, joten aika menee nopeasti.

13.00 On seuraavan tauon aika. Kaivan työhousujen taskusta puhelimen ja ihmettelen erään ryhmän suurta viestimäärää. Syy selviää hyvinkin nopeasti: SAVONLINNAN TULOKSET OVAT TULLEET! Äkkiä kaivoin pankkitunnukset esiin ja kirjauduin Opintopolkuun vauhdilla. En tiennyt mitä odottaa ja jännittyneenä odotin sivun latutumista. "Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta, Savonlinnan kampus luokanopettaja, Savonlinna, kasvatustieteen kandidaatti ja maisteri (3v + 2 v) - Hyväksytty" Tilassa oli muitakin ja vaikka kuinka olisin halunnut hyppiä ja tanssia ilosta, niin pidättäydyin näistä tunteista. Yllättävän hyvin pidin itseni kasassa ja ennen työn pariin paluuta kerkesin laittamaan parit viestit tästä ilouutisesta. Minusta tulee opettaja!

13.30 Hetken aikaa palvelin asiakkaita ja kun koin rauhoittuneeni, kerroin eräälle työkaverille näistä koulu-uutisista. Samantien onnenkyyneleet alkoivat valumaan ja ei muuta kuin takatilaan rauhoittumaan.

15.00 Tähän mennessä olin kerennyt vuodattamaan muutamat kyyneleet lisää, mutta onneksi työpäivä päättyi. Äiti soitti ihan yhtä itkuisena onnittelupuhelun ja nolasin varmaan itseni moneen kertaan, kun pillitin keskellä kauppaa... Iloisena kävin kaverini kanssa syömässä pikaisen välipalan ja ensimmäistä kertaa pääsi kunnolla pohtimaan ääneen tulevia muutoksia elämässä.

16.30 Seuraaksi olikin aika kuluttaa Artolta saatu hierontalahjakortti. Ai että kun teki hyvää ♥ Vähän kuumakivihierontaa sekä Intialaista päähierontaa ja ekstrana hieman ihan tavallista niska- ja hartiahierontaa. Olo oli aika höpö tuon kaiken jälkeen. Tässä vaiheessa ehkä olisi ihan hyvä myöntää, että tämä oli ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen) kerta hierojalla. 

18.15 Kotiin päästyä minua odotti herkullinen Arton loihtima pihviateria ja skumppapullo. Vieläkään uutinen koulupaikasta ei tuntunut todelta, mutta eiköhän se siitä hiljalleen. 

19.00 Nyt onkin sitten hyvä hetki soittaa parit puhelut ja kertoa uutisista sekä kirjailla pieni päivitys myös facen puolelle. Samalla skumppaa siamaillen aletaan Arton kanssa tutkimaan vuokrayksiöitä sekä Lahdesta että Savonlinnasta, sillä melko varmasti meillä on nyt edessä etäsuhde. Tähän ollaan kyllä valmistauduttu, mutta hurjaltahan se kieltämättä kuulostaa. Lahdessa on paljon hyviä yksiöitä ja varaa valita, mutta samaa ei voi sanoa Savonlinnasta... Vähän jännittää minkälaiseen murjuun sitä joutuukaan!

22.30 Niin mihin on nämä muutamat tunnit kuluneet? Äkkiä se aika menee, kun uppotuu internetin ihmeelliseen maailmaan, kirjoittelee postausta ja siinä sivussa katselee hieman Netflixiä. Nyt äkkiä iltalenkille Olivian kanssa.

22.35 Ulkona on kaunis auringonlasku ja muutenkin nätti ilma tehdä iltalenkkiä. Emme lähde kävelemään pitkän kaavan kautta, vaan köpöttelemme rauhallisella tahdilla lähipuiston tuntumassa. Talvisin en tykkää tehdä iltalenkkejä, mutta näin kesällä teen ne mieluusti.

22.50 Ja taas sisällä. Yllättäen sain facebookin kautta asuntotarjouksen, joka on vähintäänkin pohtimisen arvoinen. Huomaamatta sitä taas jumahti sohvalle selailemaan puhelinta ja miettimään erilaisia asuntovaihtoehtoja.

23.20 Niin suihkuunkin piti mennä! Jälleen kerran pitää ihmetellä tätä omaa laiskuutta iltaisin...

23.50 Ja sängyssä ennen puolta yötä, hyvä minä! Tottakai on tehtävä vielä nopea instan ja facen läpiselaus, mutta nukkumatti on jo lähellä. Huokaisen helpotuksesta, kun herätyksen voi säätää vasta kahdeksaksi, koska työt alkavat vasta kympiltä. Yöunet maistuvat paremmin kuin hyvin tämän päivän jälkeen.

Vakava 2017

Taas on se aika vuodesta, nimittäin kevät, joka tarkoittaa minulle ja monille muillekin pääsykokeisiin valmistautumista. Niille ketkä eivät tiedä, niin tavoitteeni on jonain päivänä olla luokanopettaja ja tänä keväänä haenkin Helsinkiin, Tampereelle ja Savonlinnaan luokanopettajaksi sekä vielä Helsinkiin ja Tampereelle lastentarhanopettajaksi. Tämä alkaa olemaan itselle jo tuttua hommaa, sillä tavoittelen unelmaani jo kolmatta kertaa. Jospa se kolmas kerta toden sanoo, eikö vaan? Ensimmäisenä hakuvuonna en panostanut lukemiseen paljoakaan ja tuo oli lähinnä sellainen testikerta. Olinhan kuullut paljon tuosta pahamaineisesta Vakava -kokeesta, joten töiden ohella jätin lukemisen suosiolla vähäisemmälle ja kävin kurkkaamassa miltä tuo ensimmäisen vaiheen kirjallinenkoe näyttää. Viime vuonna laitoin sitten kaiken peliin ja suureksi ilokseni pääsin kuin pääsinkin myös soveltuvuuskokeisiin. Heinäkuussa tuli tieto, että pisteeni riittäisivät, mutta koska en ole ensikertalainen (tässä postauksessa enemmän aiheesta (klik!), niin oli tyydyttävä varasijaan ja elokuussa lopullinen sijoitukseni oli kolmas. Voin kertoa, että harmitti. Esimerkiksi Savonlinnaan otetaan 60 opiskelijaa sisään, joista vähintään 48 on ensikertalaisia. Eli ei-ensikertalaisia otetaan noin 12 sisään... Mahdollisuudet ovat pienet, mutta teen kaikkeni, että ensi syksynä saan aloittaa unelmani totettutamisen. Tottakai on monia reittejä aloittaa urakka, esimerkiksi avoin yliopisto, mutta palataan siihe aiheeseen, jos koulupaikka ei nyt aukea.

Huhtikuu meneekin siis pääsykoekirjan parissa. Vähennän töiden tekoa ja kavereillekin olen sanonut, että ihan joka päivä ei voi lähteä kahvittelemaan. Onneksi minulla on ihan mahtavia ystäviä, jotka ymmärtävät tämän ja tukevat minua tässä huhtikuisessa projektissa. En tietenkään voi täysin linnoittautua neljän seinän sisään ja olla koko kuukautta nenä kiinni kirjassa, vaan taukojakin opiskeluun tarvitaan. Esimerkiksi yksi Helsingin reissu on jo suunniteltu parin viikon päähän, pääsiäisenä mennään Arton kanssa keikalle ja tottakai aikaa on aina välillä varattava kavereiden kanssa höpöttelyyn. Johan siinä aivot sulaisivat, jos ainoastaan änkisi tietoa sisään ja jättäisi tuulettumiset väliin. 

Tässä vuosien varrella olen vihdoinkin oppinut, että minkälainen oppija olen. En nimittäin ikinä osaisi lukea kahdeksaa tuntia päivässä parilla tauolla, no way. Ennen yritin lukea hiki hatussa monta tuntia, mutta viime vuosi opetti, että jokaisella on oma tapansa oppia ja opiskella. Itse kaipaan rentoa ympäristöä, korkeintaan parin tunnin rutistuksia ja erilaisia tyylejä käydä materiaalia läpi. Oppiakseni katselen videoita, luen, keskustelen, pohdiskelen, teen alleviivauksia ja ennen kaikkea panostan muistiinpanoihini. En varmastikaan ole kaikista tehokkain ajankäyttäjä, mutta tänä vuonna stressitasoni on paljon alhaisempi kuin viime vuonna, koska luotan itseeni. Viime vuonna koin nimittäin paineita, kun toiset lukivat kahdeksan tuntia päivässä ja oppivat asiat uskomattomalla vauhdilla, mutta olen hyväksynyt sen, että olen hidas oppimaan. Tarvitsen aikaa ja paljon muutakin kuin pelkästään sitä lukemista. Viime vuonna minun tyylini kantoi hedelmää ja sain kutsun soveltuvuuskokeisiin, joten luotan siihen tänäkin vuonna. Tietenkään liian itsevarma ei saa olla ja tuo Vakava on oikeasti todella haastava, joten en missään tapauksessa pidä soveltuvuuskoekutsua itsestään selvänä asiana. 

Mutta nyt onkin taas hyvä aika palata takaisin pääsykoekirjan pariin. Onko täällä muita, joilla on meneillään pääsykoekevät? Mihin haette? Ja minkälaisia oppijoita olette?

Ihanaa alkavaa huhtikuuta teille kaikille! Nyt se kevät on virallisesti täällä ♥

-Ellanoora

Tallinna + opiskelukuulumiset

Toppi Seppälä // Farkut Gina Tricot // Neule Lindex // Kengät Prisma // Reppu Primark // Aurinkolasit River Island

Minun ja Tarun on pitänyt jo parin vuoden ajan tehdä jokin pieni kiva kesälomareissu yhdessä, mutta jotenkin se on aina jäänyt tekemättä erilaisten ongelmien vuoksi. Nyt saimme sovittua molemmille sopivan päivän ja kirpparirahat kuumotteli molempien taskuissa, joten eilen suuntasimme laivalla Tallinnaan, jossa päivä kului shoppaillen, syöden ja nauttien päivästä. Reissu tuli molemmille tarpeeseen ja päivä kului mukavissa merkeissä, vaikka päivää varjostikin ikävät opiskelu-uutiset. 

Kuten olenkin kertonut, olen varasijoilla Savonlinnaan luokanopettajaksi. Toissailtana huomasin tuloskirjettä lukiessa, että omat pisteeni ovat korkeammat kuin alin hyväksytty pistemäärä. Kaiken järjen mukaan minunhan pitäisi olla sisässä, eikö vain? Selvitin eilen asiaa ja kävi ilmi, että kaksi vuotta sitten vastaanottamani ammattikorkeakoulupaikka tekee minut ei-ensikertalaiseksi, vaikka lykkäsin aloitusta vuodella ja vuoden jälkeen totesin ettei minun kannata aloittaa yhteisöpedagogin opintoja, koska tahdon paljon enemmän luokanopettajaksi. Luulin olevani enskertalainen, koska en lopulta ottanutkaan paikkaa vastaan enkä ole opiskellut päivääkään korkeakoulussa, mutta toisin kävi. Kouluun pääseminen on nyt minulle hyvinkin haastavaa (ja kaikille niille, joilla on jo toinen korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka) tämän ensikertalaisuuskiintiön vuoksi. Olen tällä hetkellä neljännellä varasijalla ja tottakai on olemassa pienet mahdollisuudet päästä sisään, mutta ensikertalainen korvataan ensikertalaisella, vaikka hänellä olisikin huonommat pisteet kuin minulla tai muilla ei-ensikertalaisilla. Onhan se hienoa, että ensimmäistä kertaa korkeakouluihin hakevilla on hyvät mahdollisuudet päästä kouluun sisään suurien ensikertalaiskiintiöiden takia, mutta tämä nykyinen systeemi rankaisee kaikkia niitä, joilla on aiempi tutkinto, on opiskellut korkeakoulussa tai vastaanottanut koulupaikan. Kaksi vuotta sitten tämän uuden järjestelmän yksityiskohdat olivat monessa kohtaa kysymysmerkki, joten ajattelin, että en menetä yhtikäs mitään, jos otan paikan vastaan ja mietin vuoden verran vaihtoehtojani. Ja pyh... Jos en olisi ottanut paikkaa vastaan, niin minulla olisi opiskelupaikka alalla, josta unelmoin. Voitte vaan kuvitella kuinka raivoissani olin eilen, kun minulle selvisi etten olekaan ensikertalainen, vaikka en ole opiskellut ammattikorkeassa päivääkään. No ensi vuonna sitten viisaampana ja raivolla sisään kouluun, koska tänä vuonna näyttää jäävän ihan vain pienestä kiinni. 

Nyt tuli aikamoinen avautuminen, mutta koska olen tännekin höpötellyt koko kevään ja kesän ajan opiskelujuttujani, niin tässä vielä viimeisimmät uutiset. Onneksi shoppailuterapia auttaa aina ja kotiin olikin aikamoiset kantamukset. Jos jaksan, niin voisin tehdä pitkästä aikaa ostospostausta, koska olen niin innoissani kaikista ihanista ostoksistani! :)

Mitäs mieltä olette eilisen asusta, jossa tuli reissattua? Asu oli painottunut hyvin vaaleisiin sävyihin, mutta yllätyksekseni sotkin farkkuni vasta kotimatkalla. Valkoiset vaatteet on vaan niin vaikea pitää puhtaina :D Nyt pitäisi alkaa miettimään viikonlopun asuja, kun luvassa on taas vuoden ajan kovasti odotettu Summer up! Viime vuosina sää on aina suosinut tuota festariviikonloppua, mutta nyt näyttää hieman ikävältä. Onneksi sää ei ikinä pilaa festaritunnelmaa, mutta saa nähdä mitä sitä keksisi päälle. 

-Ellanoora

Soveltuvuuskokeet kutsuvat!

Kuten tiedätte, koko huhtikuu meni minulla ahkerasti opiskellessa pääsykokeita varten. Jännitin kovasti toukokuun alkua, koska viime vuotta lyhyempi lukuaika meni hurjan nopeasti ja minulla oli ikävä tunne, että jotkut asiat olisivat kaivanneet vielä hieman enemmän opsikelua. Olisin mieluusti ottanut viikon tai vaikkapa kaksi lisää aikaa lukemiselle, mutta niillä tiedoilla oli mentävä mitä minulla oli. Toukokuun kolmantena päivänä astelin hieman jännittyneenä, mutta kumminkin itsevarmana saliin, koska tiesin tehneeni parhaani lukemisen suhteen. Tottakai aina voisi lukea enemmän, mutta tein sen mihin pystyin töiden ja muun elämän ohella. 

Olo salista astuttua oli samaan aikaan hyvin onnellinen, mutta myöskin hyvin pettynyt. Oli ihana ajatus, että nyt saisi tehdä vapaa-ajalla mitä itseä huvittaa eikä kokisi huonoa omatuntoa kavereiden näkemisestä tai telkkarin katselusta. Koe oli kumminkin mielestäni hyvin vaikea ja heti kokeen jälkeen tiesin lotonneeni aivan liian moneen kohtaan ja keskusteluja lukiessani tajusin tehneeni pari todella tyhmää virhettä, eli ilman sanomistakin tiedätte, että pelkäsin kokeen menneen aivan penkin alle. Olin kokonaisen vuoden ajan odottanut tätä päivää ja nyt jouduin kaksi viikkoa elämään hirveässä epätietoisuudessa, että riittävätkö pisteeni ollenkaan soveltuvuuskokeisiin. Tiesin, että Helsinkiin tai Tampereelle tuskin tulen pääsemään ja mahdollisuuksiani Savonlinnaan pohdin kovasti.

Kaksi viikkoa meni onneksi hujauksessa ja eilen aamulla ennen tulosten julkistamista kerkesin pohtimaan kymmeneen kertaan Vakavaa. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Kovasti mietin, että mitä jos tie päättyy viime vuotiseen tapaan tähän eikä kutsua tulisi soveltuvuuskokeisiin? Mitä tekisin tulevana syksynä? Kuinka jaksaisin taas ensi vuonna saman luku-urakan? Olin koneen ääressä jo kymmentä vaille yhdeksän ja sydämen hakatessa päivitin sivuja uudestaan ja uudestaan. Aluksi sivut eivät toimineet, mutta kahta vaille yhdeksän sivu oli taas toiminnassa ja nimilistat olivat ilmestyneet nettiin. Kädet täristen avasin listan ja kiireessä selasin L-kirjaimen kohdalle. Tuntui, että olisin joutunut rullaamaan ikuisuuden verran alas, mutta L-kirjaimen kohdalla bongasin heti nimeni. OLIN PÄÄSSYT SAVONLINNAAN LUOKANOPETTAJAN SOVELTUVUUSKOKEISIIN! Päästin riemunkiljahduksen, kyyneleet alkoivat valumaan, tuuletin ja kaappasin ihmettelemään tulleen Olivian syliini. Olin niin uskomattoman onnellinen! Kova työ ei ollut mennyt hukkaan ja epäilyistä huolimatta Savonlinnan luokanopettajan soveltuvuuskokeet kutsuvat, mahtavaa!

Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi teen niin suuren hulabaloon yhdestä soveltuvuuskoekutsusta, mutta minulle tämä on iso ja tärkeä asia. Olen pienestä pitäen unelmoinut opettajan ammatista, mutta yliopisto ei ole ikinä ollut itsestäänselvyys minulle. Olen keskiverto-oppilas eikä yo-todistukseni häikäise ketään. On vain niin uskomaton fiilis, kun pääsee tärkeän askeleen lähemmäksi unelmaa ja se vaikein osio, eli Vakava -koe on selätetty. En saanut huippupisteitä, mutta soveltuvuuskokeet kutsuvat, jes! Soveltuvuuskokeisiin pääseminen ei tietenkään tarkoita opiskelupaikan saamista, mutta kuten jo sanoin; nyt ollaan askeleen lähempänä tavoitetta.

Onko täällä muita, joilla on pääsykokeita tai odottelevat jo tietoa koulupaikoista? Kesän alku on ihanaa aikaa, mutta jännitettävää kyllä riittää... Lähden hyvillä mielin lauantaina kohti Tukholmaa ja pienenä palkintona sallin itselleni hieman shoppailua ♥ Ihanaa alkavaa viikonloppua teille! 

-Ellanoora

Ps. Kuvitukseksi valtisin pikaisesti noin viikko sitten napatut kuvat upeasta auringonlaskusta, jotka on muuten otettu puhelimella. Rakastan kesässä näitä uskomattoman kauniita iltoja ja mieluusti viettäisin hetken jos toisenkin ihaillen tällaisia auringonlaskuja ♥

Vakava huhtikuu

Teille onkin tainnut tulla selväksi, että rakastan kevättä, joten voitte vain kuvitella kuinka iloinen olenkaan maaliskuun vaihtumisesta huhtikuuksi, koska huhtikuu on kunnolla kevätkuukausi. Pitenevät päivät, kuiva asfaltti, aurinko sekä kaikki muutkin kevään ja kesän merkit saavat minut todella onnelliseksi.

Viime vuotiseen tapaan tämä huhtikuu tarkoittaa minulle kaikkien keväisten asioiden lisäksi myöskin pääsykokeisiin lukemista, sillä unelma yliopistosta ja luokanopettajuudesta ei ole tässä vuoden aikana haihtunut yhtikäs mihinkään. Viime vuonna lukemiset jäi hieman vähemmälle töiden takia, mutta tänä vuonna olen fiksumpi ja teen vain töitä kolmesti viikossa, eli lukemiselle pitäisi jäädä vähän paremmin aikaa. Alku ei ole ollut kumminkaan kovinkaan räjähtävä räjähtävä lukemisen suhteen, mutta kyllä tämä tästä vielä lähtee kunnolla vauhtiin! Aineisto on lukaistu kertaalleen läpi, kaverin kanssa on suunniteltu yhteisiä lukuhetkiä ja verkkovalmennuskurssillekin on ilmottauduttu, joten lähtökohdat ovat ainakin hyvät.

Luokanopettajaksi haetaan tosiaankin Vakava -aineistolla, joka ilmestyy suurinpiirtein aina kuukautta ennen itse koetta. Aineisto sisältää 6-8 artikkelia, jotka sitten tulisi opetella niin hyvin kuin mahdollista. Ainakin viime vuonna osa kysymyksistä oli hyvin soveltavia, osa sitten taas todella pikkutarkkaa eikä joukosta myöskään uupunut kompakysymykset. Eli pienoinen urakka tulee taas olemaan tässä kuukauden aikana. Tuohon Vakavaan osallistuu siis ihan kaikki hakijat ja kokeen perusteella sitten osa pääsee toiseen hakuvaiheeseen, joka on yliopistokohtainen.

Tämä huhtikuu tulee siis olemaan hyvin vauhdikas pääsykokeiden ja töiden vuoksi, joten blogini hiljenee hetkeksi. Varmasti postauksia tulee, mutta todennäköisesti paljon rauhallisemmalla tahdilla. En yksinkertaisesti voi ottaa paineita nyt tästä blogista, vaan aivan ykköseksi menee Vakavan lukeminen. 

Pitäkää minulle peukut pystyssä, jotta luku-urakkani onnistuu hyvin ja että tänä vuonna ahkera lukeminen tuottaa hieman paremmat pisteet kuin viime vuonna. Viime vuonnahan pisteeni olisivat riittäneet toiseen vaiheeseen Rovaniemelle sekä Savonlinnaan, mutta kumpaakaan näistä paikoista en ollut hakenut. Tänä vuonna yksi hakukohteistani on muuten Savonlinna, joten saa nähdä miten tämän neidin käy! Jäiks! Löytyykö sieltä ruutujen toiselta puolelta muuten muita, jotka ahkeroivat nyt pääsykoekirjojen parissa? Mitkä ovat fiilikset teillä lukemisen suhteen?

Oikein ihanaa ja mukavaa alkanutta huhtikuuta teille kaikille! Muistakaa, että vielä tänään pystyy osallistumaan hiustuotearvontaan (KLIK!) ja pysykää kuulolla, koska aion ajastaa teille postauksen herkullisesta kakusta, jonka tein viime viikolla!

-Ellanoora

Viikko Vakavaan

Tasan viikon päästä tähän aikaan voin kuvitella kuinka olenkaan jännityksen vallassa. Joko olen jo polttanut artikkelit turhautuessani niihin ja yritän epätoivoisesti rentoutua ennen seuraavan päivän koitosta tai sitten luen hulluna ja tarkistelen artikkeleista viimeiseen asti vuosilukuja ja tutkijoita tai suomennan itselleni vielä kerran seiska kappaleen hirveää tekstiä tai tutkin kakkos artikkelin taulukoita itku kurkussa. Parhaani olen kumminkin tehnyt ja olen ylpeä itsestäni, että olen näinkin hyvin sisäistänyt artikkelit. Töiden jälkeen lukeminen on tuntunut lähes mahdottomalta ajatukselta, mutta onneksi valmennuskurssi ja työkaverin kanssa pitämät lukuhetket ovat auttaneet minua suunnattomasti. Pari harjoituskoettakin olen päässyt tekemään ja toisesta sain todella hyvät pisteet ja toisesta sitten vähän heikommat, mutta eipä tuo niin haittaa, kun vielä on viikko aikaa! Yritän käyttää tämän viikon fiksusti ja oppia sekä sisäistää vielä uusia asiota, koska monet asiat kaipaavat vielä enemmän tai vähemmän kertaamista. 

Maailmani ei kaadu, jos en nyt ensimmäisellä kerralla pääse kouluun, mutta unelmia ja tavotteita pitää olla. Olisihan se ihan uskomattoman upeaa, jos koulupaikka aukeaisi nyt, mutta liikoja en kumminkaan uskalla toivoa, koska tämä on tosiaankin ensimmäinen kerta, kun menen vakava-kokeeseen. Jos pääsen soveltuvuuskokeisiin, niin olen todella ylpeä itsestäni, mutta jos matka päättyy vakavaan, niin ensi vuonna uudella innolla ja paremmalla ajalla yrittämään uudestaan ja välivuodeksi aion keksiä jotain mielekästä ja hyödyllistä tekemistä. Avointa yliopistoa olen paljonkin pohtinut, mutta vielä ei pidä mennä asioiden edelle. 

Ketkä muut lukevat vakavaa tai ylipäänsä pänttäävät johonkin pääsykokeisiin? Mitkä on fiilikset? Suuret tsempit meille kaikille, jotka lukevat pääsykokeisiin! Onneksi luku-urakka alkaa olemaan loppusuoralla, koska ainakin minä odotan kovasti tavalliseen päivärytmiin palaamista. Saa taas siivota, blogata ja käydä salilla ihan ajan kanssa!! Nuo asiat on nimittäin jäänyt viime aikoina vähän vähäiselle ja sekös harmittaa suunnattomasti. Kavereita olen sentään kerennyt näkemään, mutta kaikki muut elämän osa-alueet ovatkin jääneet ihan onnettomiksi.

Olipas ihanaa päästä purkamaan tuntoja blogiin! Viikonloppuna oli tarkoitus ottaa asukuvia, mutta kameran edessä heiluminen ei napannut, kun olen saanut jostain aivan järkyttävän kevätflunssan. Punainen nenä, vuotavat silmät ja nenäliina koko ajan kädenulottuvilla on ollut minun tavaramerkkejä viimeisen viikon ajalta ja lauantaina kävin vielä näissä oloissa tekemässä kahdeksan tunnin työvuoron vanhalle työpaikalle. Sunnuntaina pidin työkaverin kanssa lukuhetkeä ja illalla olo olikin kuin jyrän alle jääneellä. Mutta suunta on tästä vain (toivottavasti) ylöspäin!

Höpöttelyksihän tämä vain menee, mutta oli aivan mahtavaa päästä taas edes hieman blogin ääreen! Ensi viikolla tämä pääsykoestressi onkin jo ohi ja sitten blogimaailma saa vetäistä minut taas sisäänsä, ihanaa! Mukavaa viikkoa jokaiselle ♥

-Ellanoora

ps. Tästä (KLIK!) postauksesta löytyy ensimmäisiä ajatuksia pääsykoeurakasta!

Vakavoidutaan hetkeksi

Vuosi sitten mulla oli suuret suunnitelmat hakea opiskelemaan, mutta kevät olikin yhtä hullunmyllyä viimeisen työssäoppimisen, näyttöjen, lopputyön viimeistelyn sekä viikonlopputöiden takia, joten pääsykokeisiin lukeminen jäi vain haaveeksi. Päätin viettää välivuoden töitä tehden, vaikka Mikkelistä yhteisöpedagogin paikka olisikin auennut.

Kokonaisen vuoden olen haaveillut, että syksyllä 2015 voisin suunnata itseni vihdoinkin kohti opintoja, joista olen unelmoinut ja nyt onkin tullut se hetki, että näiden unelmien eteen on tehtävä tosissaan töitä. Harmi, että se on helpommin sanottu kuin tehty... Näin töiden ohessa Vakava -materiaalin lukeminen ei ole mikään helppo juttu, kun töistä kotiuduttua olen yleensä melko väsähtänyt ja kumminkin aina olisi kymmenen asiaa, jotka pitäisi hoitaa ja toiset kymmenen asiaa, jotka olisi ihana tehdä. Aina ei ole ensimmäisenä ajatuksissa tieteellisen tekstin lukeminen saati sitten sen ymmärtäminen, sisäistäminen ja oppiminen.

Olen ostanut ihanat muistiinpanovälineet (tärkein), ilmoittautunut nettivalmennuskurssille sekä vielä liittynyt pariin VAKVA -facebooryhmään, joten apuja pitäisi olla tähän urakkaan ihan tarpeeksi ja onneksi vielä kaiken lisäksi työkaverini lukee samaista opusta, joten häneltä saan ja tulen saamaan mahtavaa vertaistukea tähän hommaan (Kiitos Jenna!)

Töitä on rutkasti tehtävänä, mutta onneksi alkuun on päästy ihan mukavasti. Artikkelit vaikuttaa mielenkiintoisilta ja intoa sekä kiinnostusta löytyy, vaikka välillä kirjan käteen ottaminen tuntuukin vaikealta. Uskon ja toivon kumminkin, että alkukankeuden jälkeen pääsen kunnolla vauhtiin, koska tavoitteeni on niin selkeä ja kova tahtoni vie minua tässä asiassa eteenpäin!

Onko täällä muita, joilla tämä kevät menee pääsykoekirjaa päntätessä? Tai onko muita, jotka lukee vakavaa? Myönnän, että mua jännittää ja stressaa hurjan paljon tämä kevät, vakava, pääsykokeet ja ajan riittäminen sekä oma jaksaminen, mutta kesää kohti mennään, joten yritän olla stressaamatta turhia. Todennäköisesti blogini on tämän pääsykoeurakan aikana hieman hiljaisempi kuin yleensä, mutta olette ajatuksissani ja instagramista voi seurailla tekemisiäni. En ole sellainen ihminen, joka osaa lukea työpäivän jälkeen monia tunteja iltaan saakka, joten ainakin instagramissa uskon jatkavan päivittelyä samaiseen tahtiin kuin ennenkin.

Tsemppiä kaikille muillekin, joilla on pääsykoekirja päntättävänä ja mukavaa pian alkavaa viikonloppua jokaiselle! Me juhlimme Arton vanhenemista pääkaupunkiseudulla, joten viikonlopusta on tulossa varmasti oikein mukava ja rentouttava :)

-Ellanoora

 

 

Graduation day

Täällä ilmoittautuu erittäin onnellinen vastavalmistunut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, joka sai eilen paperit käteen. Vesisateesta ja koleasta ilmasta huolimatta eilinen oli oikein mukava päivä juhlia tätä etappia elämässä. En pitänyt yhtä suuria juhlia kuin esimerkiksi ylioppilaaksi päästessäni, koska olen päättänyt, että tästä kouluttautuminen jatkuu vielä eteenpäin. Pienet kahvittelut oli kumminkin kiva järjestää muutamille lähisukulaisille ja illalla juhlittiin vielä luokan kesken.

Koko päivän kestäneestä vesisateesta johtuen kuvia tuli otettua harmillisen vähän, mutta olen onnellinen, että edes muutamat kuvat tuli otettua. Kokokuvia mekosta on vain pari, mutta ai että rakastan tuota mekkoa! Kauniin värinen, laskeutuu upeasti, täydellisen kokoinen ja nätti etumus. Päätin olla stressaamatta tästä valmistujaismekosta ja laittaa vaikka jonkun vanhan mekon päälle, jos mitään sopivaa ei tule vastaan. Sattumoisin H&M:ltä löytyikin tämä upea yksilö ja olin samantien aivan myyty. Mekko on yksikseen jo näyttävä, joten hiukset halusin vain kiharoille ja jalkaan laitoin mustat korkeat korkkarit. Olo oli kuin prinsessalla ja nautin tästä valmistujaispäivästä suunnattomasti. 

Kaksi vuotta meni uskomattoman nopeasti ja on hassua ajatella, että nyt kahden vuoden uurastuksen jälkeen minulla on ammatti. Tuntuu, että olen saavuttanut jotain ja olen tästä ylpeä. Kova ikävä tulee meidän NUVAN12AKO luokkaa, joka oli aivan omaa tasoa. Nyt olisi sitten vuoden verran tarkoitus tehdä töitä ja sitten voisi palata takaisin koulunpenkille, tällä kertaa yliopisto olisi tavoitteena. Eihän sitä ikinä tiedä minne elämä kuljettaa, mutta senhän näkee sitten.

Suuret onnittelut jokaiselle valmistuneelle, olkaa ylpeitä itsestänne!
-Ellanoora


P.S Jos teillä on tai tulee postauksia valmistujaisista, niin linkittäkää kommentteihin. Tahtoisin kovasti käydä kurkkaamassa teidän valmistujaispäiviä! :)

Pinkki pääkallo

Valmistuminen ja loma on enää muutamien päivien päässä ja mieli tekisi hyppiä riemusta. Tosin kroppa ei tuohon riemukkaaseen hyppimiseen suostuisi, kun viime päivien treeni on tehnyt tehtävänsä. Olimme luokan kanssa Vierumäellä urheilemassa ja ohjelmassa oli samana päivänä kuntotestejä, kahvakuulailua, jalkapalloa sekä vesijumppaa ja illalla oli vielä omat tanssitreenit. Olimme myös kaikki nuvat leireilemässä, jossa tuli mm. rämmittyä metikössä lipunryöstön merkeissä, joten nyt kaikki paikat huutavat kovasti lepoa ja rauhaa muutamaksi päiväksi. No keskiviikkoon mennessä olen varmasti takaisin kunnossa, joten tuolloin voinkin pomppia onnesta sekä vuodattaa muutaman kyyneleen oman luokan kanssa.

 Toppi Spirit Store // Maksihame H&M // Kengät DinSko

Tänään on ollut todella lämmin päivä, joten pukeutuminen on ollut rentoa. Kesävaatteet ovat olleet viime aikoina kovassa käytössä, joka on tottakai aivan ihanaa. Tänään päälle eksyi pääkallo kuviolla koristeltu ihanan pinkki toppi, joka mukavasti peittää hieman palaneen rintakehäni. Olen todennut, että pinkki ja harmaa toimivat kivasti yhteen, joten topin seuraksi laitoin harmaan maksihameeni, jossa on suuri halkio sivussa. En oikein tiedä miksi, mutta tykkään tuosta hameesta todella kovasti ja se onkin tänä keväänä ollut jo useamman kerran päällä. Mitä te pidätte tästä väriyhdistelmästä ja asukokonaisuudesta?

Oli myös mukavaa kuvailla pikaisesti muitakin otoksia kuin asukuvat, koska olen meidän ikkunasta ihaillut niin upeita puita ja värejä, joita meidän olkkarista näkyy. Pitkästä aikaa myös Arto suostui kesäisessä asussaan kameran eteen ja mielestäni olisi mukavaa, jos Arto jaksaisi usamminkin tulla kameran toiselle puolelle. Noin vuosi sitten Arto jopa kirjoitti postauksen tänne blogiin (klik) ja olen kovasti yrittänyt saada herraa kirjoittamaan uudemmankin kerran postausta tänne. Mielelläni antasisin puikot hänelle päiväksi. Olisiko teillä innostusta lukea Arton kirjoittamaa postausta lähiaikoina?

Nyt tämä neiti jatkaa lepäilyä ja pelin katselua. Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle! :)
-Ellanoora

Because I'm Happy

Ai että tätä onnellisuuden määrää. Nyt on saatu työssäoppiminen päätökseen erinomaisin tuloksin, nimittäin näytöistä tipahti kolmoset kehujen kera. Kahden kuukauden stressaaminen ja kiire loppuu viimeistään tiistaina, kun koulussa on lopputyö eli portfolio saatu pois alta. Reilun viikon päästä minulla onkin sitten se ammatti ja voin iloisesti siirtyä töihin ja kesäkuun puolessa välissä ansaitulle kuukauden mittaiselle palkalliselle kesälomalle! Taisin jo viime postauksessa hehkuttaa tätä samaista asiaa, mutta nyt tuo kesä tuntuu olevan entistä lähempänä, kun upeat ilmatkin ovat saapuneet.

Hirveä ikävä tätä blogiakin on ollut, mutta kamera ei vain ole pysynyt menossani mukana. Aktiivisena olen enimmäkseen ollut instagramin puolella, joten oli ihana aukaista blogger ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ja alkaa kirjoittamaan tätä postausta. En tosiaankaan ole unohtanut blogini olemassaoloa, mutta jaksaminen ei vain ole riittänyt kaikkeen. Monena iltana Arton tultua töistä kotiin olen ajatellut, että vielä riittäisi valoa kuvien ottamiseen, mutta takaisin ulos en vain ole jaksanut raahautua. Uskon tämän asian kumminkin korjaantuvan nyt, kun stressitaakka on hävinnyt olemattomiin. Nyt kesäisten ilmojen saavuttuakin voi asukuvia ottaa ihan uudella fiiliksellä, kun kaikki kesäiset vaatteet pääsee käyttöön, mukaan lukien ne kaikki lukuisat mekot, jotka ovat kerääntyneet vaatekaappiin talven ja kevään aikana. Kaiken lisäksi ulkona on paljon ihanampaa ottaa kuvia, kun ympärillä on muutakin väriä kuin harmaata.

 Peplum Spirit Store // Farkut Gina Tricot // Kengät DinSko // Kaulakoru Ur&Penn

Tässä vielä hieman asua perjantailta, kun olimme lähdössä Tarun kanssa pitkästä aikaa juhlimaan. Illalla oli jo hieman viileämpää, joten päälle laitoin mustien farkkujen seuraksi aivan ihastuttavan uuden tuubitoppini. Tuossa topissa on kaksi sellaista asiaa, joista pidän suuresti, nimittäin kukkakuosi sekä peplum-helma. Tiedän, että tämä toppi tulee olemaan kesällä useaan kertaan käytössä, koska se vain on niin suloinen, tyttömäinen ja upea.

Onko kaikki muutkin alkavasta kesästä yhtä innoissaan kuin minä? Entä mitä te pidätte tästä asusta, erityisesti tuosta topista? Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle, muistakaa nauttia auringosta!

-Ellanoora

Denim

 Paita Kirppari (H&M) / Farkut Cubus / Kengät FB-kirppari (?)

Olisi näköjään voinut silittää paidan ennen sen päälle laittamista.. Paidan ryppyisyydestä huolimatta pidän tästä yksinkertaisesta asusta kovasti! Tavalliset mustat farkut yhdistettynä suureen vaaleaan farkkupaitaan ja suurella korulla, lemppareimmalla rannekellollani ja uusilla niittikengillä asuun on tuotu hieman näyttävyyttä. Jos haluan pukeutua rentoon yläosaan, niin tuo farkkupaita on yksi suosikeistani viileämmällä ilmalla. Välillä kutsun tuota paitaa taiteilijapaidaksi, koska jostain syystä itselleni siitä tulee mieleen jonkinlainen maalari :D

Huomenna olisi paluu jälleen kouluun. Jos totta puhutaan, niin ainakaan en hypi riemusta loman loppumisen johdosta. Luvassa on nimittäin pitkiä päiviä, paljon tehtäviä sekä palautuksia ja kaiken lisäksi pitäisi keksiä keväälle työssäoppimispaikka, joka ei olekaan ihan helppo homma. Stressitaso näin loman loppuessa on mukavaa tahtia nousemassa hyvinkin korkeisiin lukemiin. Keväällä on kumminkin edessä valmistuminen, joten yritän jaksaa vielä tämän pienen hetken ajan.

Jaksamista kaikille tulevaan kouluviikkoon!

-Ellanoora

 

Väsynyt, mutta onnellinen

Nyt on oltu kaksi peräkkäistä päivää Helsingissä tehden kaikkea hauskaa ja mukavaa. Ensin oltiin tiistaina studia-messuilla sekä erään ensi kevään tv-ohjelman kuvauksissa ja tänään suunnattiin uudelleen Helsinkiin päämääränä Eduskuntatalo sekä nuorisokeskus Happi. Oli kyllä kaksi oikein antoisaa päivää ja voin vain kuvitella kuinka pitkä ja ehkä jopa hieman tuskainen päivä huomisesta tulee, kun on kahden niin mukavan päivän jälkeen tavallinen koulupäivä.

Aina, kun olen käynyt Helsingissä, niin hehkutan täällä blogin puolella suurta rakkauttani Helsinkiä kohtaan. Meillä oli hieman ylimääräistä aikaa, joten kerkesimme erittäin pikaisesti käydä pyörähtämässä parissa kaupassa. Luntahan siellä ei ollut, mutta silti kaupunki oli niin kauniina. Joka paikassa oli upeita joulukoristeita, joihin oltiin nähty tosissaan vaivaa. Ei meillä täällä Lahdessa noin hienoa ole.. Hienoimmat koristeet on Aleksanterinkadun jokavuotiset jouluvalot ja that's it.

Ja joulukoristeista takaisn asiaan. Kävimme tosiaankin tutustumassa nuorisokeskus Happeen, joka oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Ja ai että menetin sydämeni sille paikalle täysin! Olen tämäm vuoden aikana miettinyt kovasti millainen olisi unelmieni työpaikka ja Happi on kyllä sellainen. Sieltä löytyy nuorille vaikka ja mitä ja ne tilat ovat uskomattoman hienot! Siellä nuoret pääsevät tosissaan toteuttamaan itseään viimeisen päälle olevissa tiloissa hyvien ohjaajien kanssa. Kysyin itse asissa itselle kevään työssäoppimiselle paikkaa Narriin, eli Hapessa sijaitsevaan teatteritoimintaan. Olisi aivan uskomattoman hienoa päästä sinne, mutta voi olla ettei se onnistu hieman huonon TOP ajankohdan takia. Pidetään kumminkin peukut pystyssä asian suhteen :)

Olen ollut nyt muutamia päiviä todella väsynyt. Aamulla silmät eivät millään meinaa pysyä auki, koulumatkat ovat menneet nukkumiseen ja kotiin päästyä on edelleenkin ihan yhtä väsynyt. Olen yrittänyt syödä hedelmiä paljon, jotta saisi vitamiineja ja muutenkin olen yrittänyt syödä edes hieman terveellisemmin. Ehkä pitäisi alkaa napsimaan vitamiineja purkista ja toivoa sen auttavan.. Ehkä väsymykseen vaikuttaa sekin, että nyt TOP:n loputtua meidän päivärytmit menee täysin ristiin Arton kanssa, joten illalla on kiva viettää edes se tunti tai kaksi yhdessä, vaikka se verottaakin sitten hieman yöunista...

No mutta nyt tämä väsynyt, mutta erittäin tyytyväinen neiti alkaa odottelemaan miestään kotia ja toivoo huomisen menevän nopeasti ohi, jotta perjantaina saa nauttia täysin rinnoin kokonaisesta vapaapäivästä. Kivaa iltaa myös sinne :)
-Ellanoora