sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Päivä bloggaajana by Arto

Kaiken takana on nainen, paitsi tämän postauksen, nimittäin tällä kertaa puikoissa onkin Ellan häikäisevän hyvännäköinen, huomattavan hurmaava ja hulvattoman hauska poikaystävä Arto! Nyt olen saanut teidät kaikki uskomaan minun upeuteeni ja tulette hämmästymään kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Ne jotka ovat täysin ulapalla, voivat käydä lukemassa lisää täältä ja/tai täältä!


En lähtökohtaisesti viihdy kameran salamavalollisella puolella, mutta kuvailu meni sateesta ja Ellan taiteilijamaisesta pomottelusta ohjauksesta huolimatta hyvin. Irvistyskuvien määrä suhteessa esityiskelpoisiin kuviin oli valtava. Ehkä en halunnut ottaa kuvaamista tosissani tai ehkä en osaa ottaa mitään tosissaan, mutta joka tapauksessa ainakin toisella meistä oli hauskaa. Saattaapi olla, että Ellalla meni muutamaan otteeseen hernepelto nenuun.


Idean syntymisestä lähtien ajattelin yksinkertaisen tutustumispostauksen olevan paras mahdollinen aloitus bloggariuralleni. Bloggausta tuskin tulee tapahtumaan Ellan blogin ulkopuolella, sillä itselläni ei riitä mielenkiintoa kuvien näpsimisille eikä tämä kirjoittaminenkaan erityisen luontevalta tunnu. Yleisön pyynnöstä voin ehkä toistekin palata kirjoittamaan, mikäli sopiva aihe tai haaste ilmestyy. Toistaiseksi aion kuitenkin pysytellä Ellan hovikuvaajana ja olla hissukseen blogin pitämisen helppoudesta.

Kuka, mitä, täh, häh? Olen siis Arto ja 20 vuotias. Näistä vuosista neljä parhainta olen jakanut Ellan kanssa. Olen asunut koko ikäni Lahdessa ja kuten suurinosa teistä tietääkin, asumme tällä hetkellä pienessä keskustayksiössä yhdessä Ellan kanssa. Pienihän tämä on, mutta olen enemmän kuin iloinen voidessani kutsua tätä pientä valkoista laatikkoa kodikseni. Siltikin yksi lisähuone olisi enemmän kuin tervetullut ja etsimmekin jatkuvasti isompaa asuntoa keskustan läheisyydestä. 


Peruskoulun jälkeen hakeuduin lukioon, koska amiksessa ei ollut mitään joka olisi silloin tuntunut omalta alalta. Tiesin oman opiskelumoraalini ja tahtoni näytellä, joten lukioiden kesken kilpailua ei ollut. Kannaksen lukioon päädyin ja kuinka ollakkaan pääsin näyttämölle asti koulun näytelmäprojektissa, jossa esitimme Kari Hotakaisen Lahdennetun näytelmän Hukassa on hyvä paikka. Itse esitin Humppa-Veikon roolin ja Ella oli toinen Malmin Mukkulan kaksosista. Projektin jälkeen repliikit vaihtuivat tanssiaskeleisiin ja wanhat tanssittuamme abivuosi käytännössä jo alkoikin. Valkolakki iskeytyi kouraan ja heinäkuussa 2012 lähdin Santahaminaan, Helsinkiin palvelemaan maatani Sotilaspoliisikomppaniassa tavoitteena RUK. Mutta P-kauden jälkeen RUK unohtui ja sainkin saaren parhaimman (löysimmän) homman ja yhdeksän kuukautta kului kuin siivillä. Tj 0 napsahti maaliskuussa ja kuukauden työttömyyden jälkeen päädyin työkokeiluun eskaritädiksi. Sitä kesti kaksi kuukautta ja nyt olen työtön. Huomiseen asti voi elätellä toiveita opiskelupaikasta, jota tuskin tulee, mutta tapahtuuhan niitä suurempiakin ihmeitä. 


Tässä kaikki tältä erää, toivottavasti tekstini oli luettavaa ja mielenkiintoista ja edes joku teistä yli sadasta ihanasta lukijasta jaksoi lukea koko tekstin. Kokemus ei ollut niin nopea ja kivuton kuin kuvittelin, mutta toisaalta minulla oli erittäin hauskaa. Nyt osaan arvostaa enemmän teitä, jotka jaksatte näitä kynäillä useamman kerran viikkoon. 

Mielipiteisiin, kommenteihin, risuihin ja ruusuihin vastaillaan Ellan kanssa aina kun niitä ilmestyy!
-Arto

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Häitä tanssimassa


Ensin perjantaina juhlimme Arton isäpuolen 50-vuotis synttäreitä ja Arton äidin valmistujaisia ja eilen sitten juhlimmekin iskän ja äitipuoleni häitä. Eli koko viikonloppu oli täyttä juhlaa! Tässä kumminkin sekalaisessa järjestyksessä kuvia eilisistä häistä. Kamerasta löytyy noin 800 kuvaa koko päivältä, eli tässä vain muutama otos. Harmittaa, että todella monet kuvat ovat vääristyneet väreiltään, joten niitä piti muokata melko paljon, jotta ne olisivat edes hieman parempia.

Häitä vietettiin sataman lähettyvillä olevassa kartanossa, joka oli uskomattoman kaunis paikka. Kartano oltiin rakennettu 1800-luvulla ja se oltiin sisutettu upeasti. Ne takat, lipastot, kattokruunut, kaikki oli niin hienoa! Mieluusti muuttaisin siihen taloon asustelemaan. Kartano oli kyllä häille erinomainen paikka ja onneksi sääkin suosi meitä, vaikka sadetta oltiin hieman lupailtu. Ruokakin oli erityisen hyvää. Söin tapani mukaan aivan liikaa, mutta minkäs teet, kun kaikki ruuat olivat erinomaisia ja kaikkea piti tottakai santsata.

Olin häitä varten ostanut aikaisemmin itselleni tuon mekon, joka oli kyllä nappiostos. Juuri sopiva kesähäihin :) Muutamaa päivää ennen häitä minulle iski kenkäkriisi, kun ei oikein tiennyt mitkä kengät laittaisin. Korkokenkiä en tahtonut pistää, koska päivä oli pitkä, joten olisin joka tapauksessa joutunut vaihtamaan jossain vaiheessa toiset kengät jalkaan. Mitään mekkoon sopivia balleriinojakaan en omistanut. Onneksi kirpparilta löytyi kuin tilauksesta juuri täydelliset kengät! Toisessa kuvassa ne taitavat näkyä parhaiten :) Kengät olivat omaa kokoani, sopivat koruni, laukkuni ja jakkuni väritykseen sekä niissä oli paksu pohja, joka sopi maximekon kanssa hyvin yhteen. Parastahan oli se, että kengät maksoivat vain neljä euroa!

Päivä oli kyllä erittäin mukava ja me jatkoimme vielä Arton ja serkkujen kanssa baariin puolen yön aikaan, jossa oltiinkin sitten pilkkuun saakka. Oli hauska viikonloppu! :)
-Ellanoora