tiistai 31. toukokuuta 2016

Kesämekko

Oi sitä onnea, kun vapaapäiväksi sattui näin upea ilma! Ei tullut kysymykseenkään, että olisin viettänyt päivän sisällä, vaan heti aamupäivästä suuntasin muutaman entisen luokkakaverin kanssa piknikille Pikku-Veskulle ja iltapäivästä näin kaveriani Tarua. Tarun kanssa istuskelimme terassilla ja nautimme ihanasta kesäfiiliksestä sekä pitkästä aikaa kävimme pyörähtämässä kirpparilla ja tottakai muutamat kuvatkin piti käydä nappaamassa. Kotona näyttää aivan kaatopaikalta, mutta tällaista päivää ei vain voi heittää hukkaan sisällä! Onneksi huomenna menen vasta iltavuoroon, joten eiköhän sitä kerkeä aamupäivästä hoitamaan kotia taas hieman asuttavamman näköiseksi!


Mekko Kirppari (H&M) // Kengät H&M

Ostin keväällä kirpparilta tuon aivan ihanan mekon noin viiden euron hintaan ja tänään se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Rakastan tuon mekon istuvuutta ja tuota niin kivasti levenevää helmaa plus tottakai mekon hauskaa kuviointia. Sain tänään myös päähäni todella upeat letit kaverini Sannan toimesta ja mekko yhdistettynä letteihin on kyllä niin kivan kesäinen yhdistelmä. Voi kun saisi joka päivä oman kampaajan tekemään erilaisia lettejä ja kampauksia hiuksiin! Itse kun olen niin surkea tekemään yhtikäs mitään hiuksille... Näitä kuvia katsellessa keksin myös mihin voisin sijoittaa osan kesälomarahoistani. Nimittäin kampaajalle... Vaalea väri on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja kuontalo selvästi kaipaisi ammattilaisen väripurkkeja pitkästä aikaa...

Mitä te pidätte kesämekostani? Entäpä oletteko saaneet nauttia näistä ihanan kesäisistä ilmoista? Tuntuu muuten ihan uskomattomalta, että huomenna koittaa jo kesäkuu! Miten tämä aika meneekään niin hurjan nopeasti... 
Ellanoora

perjantai 27. toukokuuta 2016

Lapsuuden kuvitelmia

Meillä kaikilla on lapsena ollut varmasti hassuja ajatuksia erilaisista asioista ja nyt ajattelinkin koota pienen postauksen omista oudoista ja ehkä hieman hupaisistakin olettamuksista. 


Kauppojen aukioloajat Tiedättehän, että kauppojen edessä on aukioloajat tyylillä 8-21, 8-18 ja 12-18. Luulin hyvin pitkään, että kauppojen seinille on laitettu miinuslaskuja ja ihmettelin kovasti, että eihän tuollaisia laskuja pysty yksinkertaisesti laskemaan, koska esimerkiksi kahdeksasta ei voi mitenkään vähentää kahtakymmentäyhtä. En ole varmaan ikinä sanonut tätä ihmetystä ääneen, mutta monet kerrat pohdin pienessä mielessäni näitä kummallisia miinuslaskuja.

Nimet toisella kielellä Lapsena luulin, että ihmisellä on eri nimi eri kielissä. En vain voinut käsittää, että sanat ovat erilaisia toisella kielellä, mutta nimi pysyy samana. Muistan kyselleeni äidiltä, että mikä on hänen nimi englanniksi ja mikä on minun nimi englanniksi ja kerta toisensa jälkeen sain saman vastauksen :D Ala-asteella oli muuten ihan parhautta, kun kielissä valitsimme itsellemme uuden nimen! Muistan, että englannin tunneilla olin Amy (saattaa johtua Replica -kirjasarjasta) ja ranskan tunneilla olin Fleur (kukka)

Englannin kieliset sanat Ennen kuin kielien opiskelu alkoi, niin ajattelin kahden eri kielen sanoissa olevan yhtä monta kirjainta. Sanassa koira on viisi kirjainta, joten englanniksi koira sanassa olisi oltava myös viisi kirjainta. Mielestäni tämä on erittäin järkeenkäyvä logiikka, eikö vain?


Povitasku eli minulle hovitasku. En tiedä mistä, mutta jostain oudosta syystä sanoin povitaskua hovitaskuksi ja minulla oli mielikuva, että tällainen hovitasku on vain hienommmissa takeissa (hovi -sanan yhdistin kuningattareen ja hänen hoviinsa)

Opettajat En varmasti ole ainut lapsi, joka kuvitteli opettajien asuvan koulussa? Tämä sama kuvitelma taitaa edelleenkin olla monilla nykylapsilla. Ennen ensimmäiselle luokalle menoa olin jo tosin ihan selvillä siitä, että opettajat viettävät vapaa-aikansa jossain muualla kuin koulussa.

Hiusten latvat Luulin hyvin pitkään, että hiusten latvoilla tarkoitetaan hiusten tyveä. Ajattelin, että latvoja leikatessa osa hiuksista leikattaisiin aivan lyhyeksi, jotta ne sitten kasvaisi paremmin... Onneksi tämä luulo ei pidä paikkaansa ja se on korjaantunut ennen kuin kaverit ovat pyytäneet leikkelemään latvoja lyhyemmiksi. "Mitä sä olet tehnyt mun hiuksille? Sun piti leikata vähän vaan latvoja!" "Niinhän mä teinkin, latvoja leikkelin..." 


Joulupukin talo Kun meidän äiti oli lapsi, niin aivan meidän mummilan lähettyvillä oli suuri ja vanha talo, jonka pihalla oli poro. Äidille oli sitten kerrottu, että pihassa on poro, koska talo on joulupukin kesäasunto. No meidän lapsuudessa ei enää ole ollut mitään poroja pihassa, mutta talo on vieläkin paikoillaan, joten myös meille on kerrottu tuon talon olevan joulupukin kesäasunto. Edelleenkin tuo samainen talo tunnetaan meidän perheessä joulupukin asuntona :D

Tutti Aivan pienenä minulla oli kirja, jossa lapsi antoi tuttinsa pupuvauvoille. Minäkin päätin lahjoittaa tuttini pupuille, joten paketoimme äidin kanssa tuttini lahjapakettiin ja veimme sen kukkapenkkiin odottamaan, että puput käyvät hakemassa lahjukseni. Kappaskummaa, paketti oli seuraavaan aamuun mennessä hävinnyt jonnekin! Oiva tapa päästä eroon tutista...


Toivottavasti piditte tästä hieman erilaisesta postauksesta ja kommentoikaa toki, jos teille tulee mieleen teidän hauskoja luuloja lapsuudesta! Mielelläni lukisin teidän kommenteja aiheesta :) Rentouttavaa alkavaa viikonloppua teille kaikille ♥
-Ellanoora

perjantai 20. toukokuuta 2016

Soveltuvuuskokeet kutsuvat!


Kuten tiedätte, koko huhtikuu meni minulla ahkerasti opiskellessa pääsykokeita varten. Jännitin kovasti toukokuun alkua, koska viime vuotta lyhyempi lukuaika meni hurjan nopeasti ja minulla oli ikävä tunne, että jotkut asiat olisivat kaivanneet vielä hieman enemmän opsikelua. Olisin mieluusti ottanut viikon tai vaikkapa kaksi lisää aikaa lukemiselle, mutta niillä tiedoilla oli mentävä mitä minulla oli. Toukokuun kolmantena päivänä astelin hieman jännittyneenä, mutta kumminkin itsevarmana saliin, koska tiesin tehneeni parhaani lukemisen suhteen. Tottakai aina voisi lukea enemmän, mutta tein sen mihin pystyin töiden ja muun elämän ohella. 

Olo salista astuttua oli samaan aikaan hyvin onnellinen, mutta myöskin hyvin pettynyt. Oli ihana ajatus, että nyt saisi tehdä vapaa-ajalla mitä itseä huvittaa eikä kokisi huonoa omatuntoa kavereiden näkemisestä tai telkkarin katselusta. Koe oli kumminkin mielestäni hyvin vaikea ja heti kokeen jälkeen tiesin lotonneeni aivan liian moneen kohtaan ja keskusteluja lukiessani tajusin tehneeni pari todella tyhmää virhettä, eli ilman sanomistakin tiedätte, että pelkäsin kokeen menneen aivan penkin alle. Olin kokonaisen vuoden ajan odottanut tätä päivää ja nyt jouduin kaksi viikkoa elämään hirveässä epätietoisuudessa, että riittävätkö pisteeni ollenkaan soveltuvuuskokeisiin. Tiesin, että Helsinkiin tai Tampereelle tuskin tulen pääsemään ja mahdollisuuksiani Savonlinnaan pohdin kovasti.

Kaksi viikkoa meni onneksi hujauksessa ja eilen aamulla ennen tulosten julkistamista kerkesin pohtimaan kymmeneen kertaan Vakavaa. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Kovasti mietin, että mitä jos tie päättyy viime vuotiseen tapaan tähän eikä kutsua tulisi soveltuvuuskokeisiin? Mitä tekisin tulevana syksynä? Kuinka jaksaisin taas ensi vuonna saman luku-urakan? Olin koneen ääressä jo kymmentä vaille yhdeksän ja sydämen hakatessa päivitin sivuja uudestaan ja uudestaan. Aluksi sivut eivät toimineet, mutta kahta vaille yhdeksän sivu oli taas toiminnassa ja nimilistat olivat ilmestyneet nettiin. Kädet täristen avasin listan ja kiireessä selasin L-kirjaimen kohdalle. Tuntui, että olisin joutunut rullaamaan ikuisuuden verran alas, mutta L-kirjaimen kohdalla bongasin heti nimeni. OLIN PÄÄSSYT SAVONLINNAAN LUOKANOPETTAJAN SOVELTUVUUSKOKEISIIN! Päästin riemunkiljahduksen, kyyneleet alkoivat valumaan, tuuletin ja kaappasin ihmettelemään tulleen Olivian syliini. Olin niin uskomattoman onnellinen! Kova työ ei ollut mennyt hukkaan ja epäilyistä huolimatta Savonlinnan luokanopettajan soveltuvuuskokeet kutsuvat, mahtavaa!


Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi teen niin suuren hulabaloon yhdestä soveltuvuuskoekutsusta, mutta minulle tämä on iso ja tärkeä asia. Olen pienestä pitäen unelmoinut opettajan ammatista, mutta yliopisto ei ole ikinä ollut itsestäänselvyys minulle. Olen keskiverto-oppilas eikä yo-todistukseni häikäise ketään. On vain niin uskomaton fiilis, kun pääsee tärkeän askeleen lähemmäksi unelmaa ja se vaikein osio, eli Vakava -koe on selätetty. En saanut huippupisteitä, mutta soveltuvuuskokeet kutsuvat, jes! Soveltuvuuskokeisiin pääseminen ei tietenkään tarkoita opiskelupaikan saamista, mutta kuten jo sanoin; nyt ollaan askeleen lähempänä tavoitetta.

Onko täällä muita, joilla on pääsykokeita tai odottelevat jo tietoa koulupaikoista? Kesän alku on ihanaa aikaa, mutta jännitettävää kyllä riittää... Lähden hyvillä mielin lauantaina kohti Tukholmaa ja pienenä palkintona sallin itselleni hieman shoppailua ♥ Ihanaa alkavaa viikonloppua teille! 
-Ellanoora

Ps. Kuvitukseksi valtisin pikaisesti noin viikko sitten napatut kuvat upeasta auringonlaskusta, jotka on muuten otettu puhelimella. Rakastan kesässä näitä uskomattoman kauniita iltoja ja mieluusti viettäisin hetken jos toisenkin ihaillen tällaisia auringonlaskuja ♥

tiistai 10. toukokuuta 2016

On The Rooftop


t-paita BikBok // ruutupaita kirppari (H&M) // Farkut Gina Tricot // kengät ? (Lontoo)

Pääsykokeet ovat vihdoin ja viimein ohi ja tämä viikko kokeiden jälkeen on ollut aikamoista juoksemista paikasta toiseen. Olen nauttinut siitä, että enää ei tarvitse viettää kaikkea ylimääräistä aikaa nenä kiinni kirjassa, vaan nyt olen saanut tehdä kaikkea mikä viime kuussa on jäänyt vähemmälle. Kuinka iloiseksi minut on tehnytkään Netflixin katselu, kavereiden näkeminen ja tästä kesäisestä toukokuusta nauttiminen, vaikka töitäkin on tottakai tehtävä ja muutama lämmin päivä on mennyt ihan ohi töiden takia. Pääsykokeista kumminkin vielä sen verran, että koe oli mielestäni vaikeampi kuin viime vuonna, aika meni hyvin tiukille ja jälkikäteen mietittynä tein ehkä jopa liikaa tyhmiä virheitä, mutta pitää toivoa, että niitä oikeita vastauksia on riittävästi, jotta soveltuvuuskokeet kutsuisivat. 

Nämä kuvat on napannut ihastuttava Inka (klik!), joka valmistuu aivan pian media-assintentiksi. Kävimme kuvailemassa näitä hänen opinnäytetyötä varten ja oli kyllä mahtavaa olla hänen kuvattavanaan! Aluksi tottakai jännitti olla täysin vieraan ihmisen kameran edessä, mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos Inka! Mutta mitäs te pidätte näistä kuvista? Entäpä kuvien asusta?

Ihanaa olla taas kunnolla blogin parissa kiireisen kuukauden jälkeen ♥ Mukavaa viikon jatkoa teille jokaiselle!
-Ellanoora