Taas on se aika vuodesta, nimittäin kevät, joka tarkoittaa minulle ja monille muillekin pääsykokeisiin valmistautumista. Niille ketkä eivät tiedä, niin tavoitteeni on jonain päivänä olla luokanopettaja ja tänä keväänä haenkin Helsinkiin, Tampereelle ja Savonlinnaan luokanopettajaksi sekä vielä Helsinkiin ja Tampereelle lastentarhanopettajaksi. Tämä alkaa olemaan itselle jo tuttua hommaa, sillä tavoittelen unelmaani jo kolmatta kertaa. Jospa se kolmas kerta toden sanoo, eikö vaan? Ensimmäisenä hakuvuonna en panostanut lukemiseen paljoakaan ja tuo oli lähinnä sellainen testikerta. Olinhan kuullut paljon tuosta pahamaineisesta Vakava -kokeesta, joten töiden ohella jätin lukemisen suosiolla vähäisemmälle ja kävin kurkkaamassa miltä tuo ensimmäisen vaiheen kirjallinenkoe näyttää. Viime vuonna laitoin sitten kaiken peliin ja suureksi ilokseni pääsin kuin pääsinkin myös soveltuvuuskokeisiin. Heinäkuussa tuli tieto, että pisteeni riittäisivät, mutta koska en ole ensikertalainen (tässä postauksessa enemmän aiheesta (klik!), niin oli tyydyttävä varasijaan ja elokuussa lopullinen sijoitukseni oli kolmas. Voin kertoa, että harmitti. Esimerkiksi Savonlinnaan otetaan 60 opiskelijaa sisään, joista vähintään 48 on ensikertalaisia. Eli ei-ensikertalaisia otetaan noin 12 sisään... Mahdollisuudet ovat pienet, mutta teen kaikkeni, että ensi syksynä saan aloittaa unelmani totettutamisen. Tottakai on monia reittejä aloittaa urakka, esimerkiksi avoin yliopisto, mutta palataan siihe aiheeseen, jos koulupaikka ei nyt aukea.
Huhtikuu meneekin siis pääsykoekirjan parissa. Vähennän töiden tekoa ja kavereillekin olen sanonut, että ihan joka päivä ei voi lähteä kahvittelemaan. Onneksi minulla on ihan mahtavia ystäviä, jotka ymmärtävät tämän ja tukevat minua tässä huhtikuisessa projektissa. En tietenkään voi täysin linnoittautua neljän seinän sisään ja olla koko kuukautta nenä kiinni kirjassa, vaan taukojakin opiskeluun tarvitaan. Esimerkiksi yksi Helsingin reissu on jo suunniteltu parin viikon päähän, pääsiäisenä mennään Arton kanssa keikalle ja tottakai aikaa on aina välillä varattava kavereiden kanssa höpöttelyyn. Johan siinä aivot sulaisivat, jos ainoastaan änkisi tietoa sisään ja jättäisi tuulettumiset väliin.
Tässä vuosien varrella olen vihdoinkin oppinut, että minkälainen oppija olen. En nimittäin ikinä osaisi lukea kahdeksaa tuntia päivässä parilla tauolla, no way. Ennen yritin lukea hiki hatussa monta tuntia, mutta viime vuosi opetti, että jokaisella on oma tapansa oppia ja opiskella. Itse kaipaan rentoa ympäristöä, korkeintaan parin tunnin rutistuksia ja erilaisia tyylejä käydä materiaalia läpi. Oppiakseni katselen videoita, luen, keskustelen, pohdiskelen, teen alleviivauksia ja ennen kaikkea panostan muistiinpanoihini. En varmastikaan ole kaikista tehokkain ajankäyttäjä, mutta tänä vuonna stressitasoni on paljon alhaisempi kuin viime vuonna, koska luotan itseeni. Viime vuonna koin nimittäin paineita, kun toiset lukivat kahdeksan tuntia päivässä ja oppivat asiat uskomattomalla vauhdilla, mutta olen hyväksynyt sen, että olen hidas oppimaan. Tarvitsen aikaa ja paljon muutakin kuin pelkästään sitä lukemista. Viime vuonna minun tyylini kantoi hedelmää ja sain kutsun soveltuvuuskokeisiin, joten luotan siihen tänäkin vuonna. Tietenkään liian itsevarma ei saa olla ja tuo Vakava on oikeasti todella haastava, joten en missään tapauksessa pidä soveltuvuuskoekutsua itsestään selvänä asiana.
Mutta nyt onkin taas hyvä aika palata takaisin pääsykoekirjan pariin. Onko täällä muita, joilla on meneillään pääsykoekevät? Mihin haette? Ja minkälaisia oppijoita olette?
Ihanaa alkavaa huhtikuuta teille kaikille! Nyt se kevät on virallisesti täällä ♥
-Ellanoora